Foggy.jpg
Foggy.jpg

Asuminen 1


Asunto-osakeyhtiö

Vastuuta yhteisestä kodista

SCROLL DOWN

Asuminen 1


Asunto-osakeyhtiö

Vastuuta yhteisestä kodista

Hyvässä taloyhtiössä tieto ohjaa varautumista

Maamme yhdeksässäkymmenessätuhannessa asunto-osakeyhtiössä asuu yli kaksi ja puoli miljoonaa suomalaista. Asunto-osakeyhtiöihin on sidottu merkittävä osa maamme kansallisvarallisuudesta. Hoitoon ja korjauksiin käytetään vuosittain kuusi miljardia euroa.

Muualla maailmassa ei tunneta suomalaisen asunto-osakeyhtiön kaltaista asumismuotoa. Yksi sen erityispiirre on, että vastuu suurten omaisuusmassojen hoidosta on henkilöillä, joilla ei ole rakentamisen, tekniikan tai juridiikan  koulutusta. Joka kahdeskymmenes suomalainen kuuluu taloyhtiön hallitukseen.

Isännöitsijä huolehtii kiinteistön ja rakennusten pidosta ja hoitaa yhtiön päivittäistä hallintoa. Kaiken sen, kuten myös kirjanpidon ja varainhoidon valvonnan, järjestämisestä vastaa hallitus. Vuonna 2005 voimaan tullut uusi asunto-osakeyhtiölaki lisäsi hallituksen jäsenten vastuuta entisestään.

Isännöitsijän ja hallituksen jäsenen keskeinen velvoite on huolellisuus. Huolellisuus tarkoittaa mm. sitä, ettei osakkaiden yhdenvertaisuutta loukata. Äänekkäimmälle osakkaalle ei saa antaa etua hiljaisempien kustannuksella.

Laki ei edellytä, että hallituksen jäsenen olisi oltava kaikkien alojen asiantuntija. Mutta jos ratkaisun perusteena oleva tieto puuttuu, tulee sellainen hankkia. Huolellisuutta ei ole se, että olettaa isännöitsijän tai hallituskumppanin tietävän paremmin.

Myös taloyhtiöissä on sopimus keskeisellä sijalla, kun tulevaisuuden ongelmia halutaan välttää. Rakennushankkeissa noudatetaan yleensä ei alojen vakiosopimuksia. Asioilla on usein kiire, ja urakoitsijan toimittama sopimusluonnos on tehty ”niin kuin tapana on”. Vaarana on, että jokin projektin kannalta keskeinen yksityiskohta jää miettimättä. Kuka esimerkiksi hyväksyy urakan kuluessa suunnitelman muutokset? Valvoja, isännöitsijä vai hallitus?

Vakiosopimusten käyttäminen on usein suositeltavaa. Valmiin pohjan käyttäminen ei kuitenkaan estä sitä, että jostakin yksityiskohdasta sovitaan toisin – joko kokonaan eri tavoin taikka tiettyä yksityiskohtaa tarkentaen. Tällöin on varmistettava, ettei sopimukseen jää keskenään ristiriitaisia ehtoja, ja mikä on mahdollisesti ristiriitaisten ehtojen soveltamisjärjestys.

Kuva: Jaakko Paarvala